Tämä kirjaha on erräänlaesta Rankametän rapsotiijjaa, on sonnaatintapasie selekosesta, korulauseita kynsipytingistä, lasihelemillä tosin, on sekkaan mahtunu muutama Tankaki. On murrerunnoa riimillä ja iliman, on jokunen vappamittanen ja aenaki yks haesoo vahvasti kaevala-mitalle. Oon näetä kirjotellu toestakymmenen vujen aekana ja pelannu melekeen saman ajan verran entiijjaa, että julukasenko en julukase. Vaen nyt lähestyy tuo 50-vuotisuus niin pahasti, että ajattelin että ei kae se maene tästä ennää huonone. Runnoessa on kantaaottavaa asijaa, tosin kaikki ei take a seatä hoksi, enkä aena minäkää, ennenko joku siitä maenihtoo. Ite vertaan mielelläni runoja puuhun, taikka puun käyttöön ylleesäkki, on jokunen panneeliksi kelepaava, on lylypuuta poekaoksilla ja rossoella, on reenjalaksen kylestämmää ja latvalahhoa. Toevottavasti sahatavaraan ei oo eksyny niitä aijjantausnauloja, että mahollinen sirkkelihauri ei jouvvu puhumaan rummie, siis kuvvannolliseti. Ja sanotaampa vielä, että metän jokkaesen puun sisällä, vaekka oesi tykky latvan katkassu, voepi olla arvokalun tarpeet, kun vaen joku kaevelee sen essiin. Osaha on runon aehe jo semmossaan.