Kristillisen uskon näkökulmasta kaiken keskuksessa näyttäisi olevan rakkaus, mutta mitä rakkaus lopulta on? Yhtäältä rakkaus on Jumalan perimmäinen olemus ja ihmeellinen paradoksi. Toisaalta rakkaus on ihmisen syvin tarve ja yksilön persoonallisen kasvun välttämätön edellytys. Inhimillisyys, haavoittuvuus ja keskeneräisyys eivät ole epäpyhyyttä, vaan aidon rakkauden edellytyksiä, jotka kuuluvat tosi ihmisyyteen. Rakkaus ei pelkisty ulkoisiin normeihin tai tekoihin eikä tiedollisesti omaksuttavaan totuuteen. Sen sijaan rakkaus on läpikotaisin persoonallista ja siksi sen syvin olemus kumpuaa luovuudesta, vapaudesta ja vuorovaikutuksesta. Rakkaus on ennen muuta osallisuutta, joka tulee todeksi kohtaamisen ja suhteessa olemisen kautta. Rakkauden – ja kaiken todellisen elämän - ytimessä on rakastava persoona.

Kaikesta Osallinen on perinteiset teologiset raja-aidat ylittävä, kokonaisvaltaisesti inhimillistä elämää tarkasteleva teologinen puheenvuoro syvällisemmän ja kokonaisvaltaisemman kristillisen ihmis- ja jumalakäsityksen puolesta. Ihmisenä oleminen maailmassa jäsentyy parhaiten persoonallisen ulottuvuuden kautta: koko todellisuus on pohjimmiltaan persoonallinen, minkä vuoksi inhimillinen elämä on olemukseltaan dialoginen ja vuorovaikutuksellinen kokonaisuus. Kirjan teologisena lähtökohtana on ajatus, että ihminen on luotu kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi, mikä toimii kaiken teologisen reflektoinnin perustavanlaatuisena lähtökohtana. Kirja pakottaa kohtaamaan omat ennakkoluulot, valmiina opitut vastaukset sekä tunnistamaan oman ajattelun lähtökohdat ja kyseenalaistamaan itsestäänselvyydet. Sen pääasiallisena tarkoituksena on saada lukija pohtimaan ihmiselämän perustavia kysymyksiä uusista näkökulmista.